Kotonamme on perheen kolme koiraa, jotka muodostavat hyvintoimivan pienen lauman, isosisko Kaisa ja pikkusisko Kia joka on pikku Myyn äiti. Seuraavassa pieni esittely koirista ja lenkkien takana löytyy lisää infoa.

Kaisa on turvallinen pieni kooikernarttu, jolla riittää charmia, mielipuuhanaan hänellä on maata sylissä, kuono tungettuna kainaloon tai leuan alle.

Hän on sosiaalinen ja erittäin kiinnostunut pojista 5v. ylöspäin. Hänen suosikki on tyttärenpoikamme Elias, (nyt 17 v). Kaisa tuli meille sattumalta, sijoituskoirana. Niinä aikoina taloomme kuului kaksi Westietä jotka kasvattivat Kaisaa terrierien mukaisesti.

Wille-westie ja Kaisa muodostivat eroittamattoman parivaljakon.

Koiranäyttelyissä tuli hienoja tuloksia ja 2v vanhana sai Kaisa Suomen Muotovalion arvon. Suuri kiinnostuksemme oli jo kuitenkin agility, jossa Kaisa osoitti oppimishalun ja nopeutensa.

Kaisalle todettiin 1,5v. ikäisenä synnyn. sydänvika, kammioläpän lievä dysplasia. Oireita ei ole ollut, vaan vika havaittiin vuotuisessa kontrollissa. Silloin katosivat isot toiveemme hänen osaltaan jalostukseen. Pelkäsimme myös agilityn loppuvan, mutta Kaisa sai luvan normaaliin elämään pitkien metsälenkkien ym. liikunnan suhteen. Näin jatkoimme päivittäisiä lenkkejä metsässä, hiihtolenkeillä talvisin jne.

2012 tuli sitten tulosta Agility:n piirimestaruuden muodossa, 2015 tulos oli hopea PM kisassa ja hopea Seniori SM kisassa, ja Kaisa siirtyi eläkkeelle.

Kia tuli luoksemme kuin raikas kevättuuli jolla riitti energiaa monen edestä. Ensimmäiset kuukaudet olivat täynnä vauhtia ja vähemmän järkeä. Tyttäremme totesi että ADHD-tapaus. Kia oli kuitenkin hyvin oppivainen.

Kian tuli olla aina ensimmäisenä (erit.sylissä), parhaimpana ja kaikki omistavana.

Myös Kian kanssa aloitimme koiranäyttely-toiminnan ja Kiastakin tuli Suomen muotovalio.

Kian suosikki on lapsenlapsemme Dinah 9v.

Kia satutti itsensä 8 kk. ikäisenä ja joutui lääkekuurille ja lepäämään. Lepo venyi jopa 8 kk. pituiseksi useine lääkekuureineen, joka lopulta johti kortisoni-kuurille.

Alku lähti käyntiin hyvin, mutta sitten tuli jokin muutos ja Kiasta tuli säikky ja epävarma. Kesti aikansa saada ”vanha” Kia takaisin, mutta olemme jo päässeet pitkälle.

3v. ikäisellä hänen agility-vauhtinsa katosi ja uskoin sen johtavan valeraskaudesta, masennuksesta ja lihassärystä. Kahden vuoden kovan työn takana Kia on taas iloinen leikkisä koira.

My on minun oma kasvatti. Hän syntyi 10.5.2014 8 pennun pentueessa, 5 narttua ja 3 urosta. My vei minun sydämeni heti syntyessä. Hän on iloinen ja reipas pieni pentu.

Myös Myyn kanssa aloitin harrastaa agilityä. Kahden vuoden vanhana starttasimme ensimmäiseen kisaan, mini luokassa. Kuuden kisan jälkeen siirryimme kakkosluokkaan. Nyt meillä on ollut puolen vuoden tauko ja heti sen jälkeen My nousi kolmosluokkaan.